Justine Full of Justice.

Ensimmäiseen koulutukseen osalllistui myös NAVI:n hallituksen sihteerinä toimiva Justine, 24. Hän on yhdeksänlapsisen perheen esikoinen ja sokeutui kahdeksanvuotiaana, minkä seurauksena tytön äiti hylkäsi tämän sukulaisten huomaan. "Hän ei ollut tuollainen, kun annoin hänelle elämän." Justine oli kuitenkin sitä mieltä, että elämä on ollut ihan hyvää. Nuori nainen oli käynyt koulua Eloan erityiskoulussa, jossa valtaosa oppilaista on kuuroja ja kuulovammaisia ja vähemmistö eri tavoin näkövammaisia. Eloan koulu on Pohjois-Namibiassa ja sillä on ollut yhteyksiä myös Suomeen, sillä Justine muisteli lämmöllä suomalaisia vieraita ja sitä, miten nämä toivat mukanaan erilaisia leluja ja apuvälineitä, joista täällä ei ollut tietoakaan. Myöhemmin on selvinnyt, että monia apuvälineitä tunnetaan juuri ulkomaisten vieraiden, vapaaehtoisten ja opettajien tuomisien pohjalta. Esimerkiksi vahatikut ja pistekirjoitukseen soveltuva kontaktimuovi tunnetaan kumpikin, mutta niitä ei ole täällä saatavissa. Kumpikaan ei ole varsinaisesti superarvokasta tavaraa, joten niitä voisi hyvin tuoda tänne vaikka Suomesta, jollei jokin nettikauppa niitä voisi toimittaa.

Justine viehättyi duploista ja rakensi myöhemmin kerrassaan upeita kolmiulotteisia rakennelmia. Huikea hahmotuskyky!

Täällä erityiskouluja on ilmeisesti ainakin kaksi: Eloan lisäksi toinen koulu Windhoekissa. Koska maassa painotetaan inklusiivista opetusta, ei uusia erityiskouluja enää perusteta ja vanhoistakin ollaan tekemässä resurssikeskuksia, joissa lähikoulujen opettajia koulutetaan näkövammaisten lasten opettamisessa ja erityispedagogiikassa. Tämän lisäksi ympäri maata on jonkin verran sellaisia erityisluokkia, jotka toimivat tavallisten peruskoulujen yhteydessä. Näissäkin yksiköissä on sitten kuitenkin myös majoitustilat, sillä välimatkat ovat pitkiä eikä lapsilla ole realistista mahdollisuutta kulkea kymmenienkin kilometrien koulumatkoja päivittäin. Jos olen ymmärtänyt oikein, sama tilanne on kuitenkin myös vammattomilla lapsilla - kouluun on usein muutettava toiselle paikkakunnalle. Kysymykseeni siitä, käyvätkö kaikki näkövammaiset lapset koulua, on vastattu toistuvasti vakuutteluin, että käyvät. Kuitenkin jatkuvasti tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet kouluun tai joiden koulutie on katkennut kuin seinään näkövamman myötä.

Namibialainen peruskoulu alkaa lapsilla suunnilleen samanikäisenä kuin suomalaislapsillakin ja lystiä kestää 12 vuotta. Näkövammaisten erityiskouluissa on luokat 1-10, minkä jälkeen opiskelijat siirtyvät inklusiiviseen opetukseen näkevien sekaan. Justinen mukaan inkluusiossa on paljon haasteita, mutta sen tarkemmin emme niistä keskustelleet. Viimeisellä luokalla saatavat arvosanat pisteytetään jatko-opintoja varten ja saaduista pisteistä riippuu, mitä voi yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskella. Hyvillä pisteillä voi päästä suoraan tutkinto-opiskelijaksi suorittamaan ensin kandidaatin ja sittemmin maisterin opintoja, joihin saa myös valtion opintotukea sekä -lainaa. Matalammilla pisteillä yliopiston aloittavien on suoritettava ennen tutkintoaan joko kolmevuotinen diploma tai lyhyempiä, yleensä vuoden mittaisia sertifikaattiopintoja. Useamman sertifikaatin suorittamalla voi myös korvata diploman tai osan diplomasta. Sertifikaatit ja diplomat ovat maksullisia opintoja ja niiden hinnat vaihtelevat opiskelualan mukaan.

Minä ja Justine

Justine on suorittanut vuoden aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen diploman, johon hän ei saanutkaan hakemaansa opintotukea. Nyt nuori nainen on velkaa yliopistolle paikallisittain suuren summan, noin 1600 euroa, joka hänen on maksettava ennen kuin opintoja voi jatkaa. Tutkintoon hän saisi valtion opintotuen, joten talous olisi silloin turvattu. Opintovelasta muodostuu kuitenkin työttömälle ja varattomalle, lahjakkaalle nuorelle naiselle melkoinen pullonkaula ja umpikuja, josta ulospääsyä ei ole näkyvissä.

NAVI:n koulutuksessa akateemista koulutusta saaneet oli helppo erottaa muista, sillä erilaisten käsitteellisten ja teoreettisten mallien omaksuminen ja käyttö oli nopeaa. Oli huikeaa nähdä, miten Justinen terävyys pääsi esiin erilaisia analyysityökaluja käyttäessä, vaikka ahdistava elämäntilanne kuvastuikin sekä nuoren naisen puheesta että olemuksesta viikonlopun aikana.

Kliseinen kuva: kaksi eriväristä kättä vierekkäin...

Se täällä on tuntunut kaikkein vaikeimmalta: epätasa-arvo. Tieto ihmisten samanlaisuudesta ja olosuhteiden erilaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta on henkilöitynyt niihin ihmiskohtaloihin, joita olen saanut kuulla. Se suututtaa, turhauttaa ja itkettääkin. Yritteliäitä, nokkelia ja sinnikkäitä ihmisiä on kaikkialla, mutta joissain olosuhteissa kovinkaan ponnistelu ei kerta kaikkiaan johda eteenpäin.