Inspiraatio! Motivaatio!

Tänään oli viidennen koulutuksen ensimmäinen päivä. Ehkä hermostuttavin koulutus tähän mennessä, sillä koulutettavana oli oma työyhteisöni, Namibian näkövammaisten liiton työntekijät. Tutun porukan kouluttaminen on aina täysin erilaista kuin vieraan joukon eteen astuminen: hermostuttavampaa ja kyseenalaisempaa. Nämä ihmiset tietävät minusta enemmän kuin satunnaiset tuttavat, he ovat nähneet työhuoneeni luovan kaaoksen, tietävät miten teemukilliseni valmistetaan ja ovat vastaanottaneet myös sen kuuluisan "voisko sittenkin kuski hakea vasta tunnin päästä"-puhelun, joka soitetaan sängyn pohjalta, kun elämä tuntuu ylivoimaiselta. Mistä löytyy kantti ja auktoriteetti? Kuunteleeko kukaan? Vielä kun mukaan lisätään tieto siitä, että työyhteisössä on ollut melkoista eripuraa vielä puoli vuotta takaperin ja koulutusaiheisiin on toivottu työkulttuuriin, ammatillisuuteen ja konflikteihin pureutumista, tuntuu kengät suurilta ihan kenelle tahansa tämän tyyppistä kouluttajan uraa aloittelevalle.

No, leijonan kita, siitähän tässä reissussa olikin kysymys.

Mutta mitä vielä! Mikä upea, keskusteleva, hauska, pohdiskeleva, sormella osoitteleva, riehakas ja analyyttinen koulutuspäivä tästä kuoriutuikaan! Päivä, jona afrikkalaiset tulivat lounaalta etuajassa päästäkseen jatkamaan koulutusta. Päivä, jona osallistujat peruivat kokouksiaan lounastauolla voidakseen olla läsnä koko päivän. Päivä, jona kuntoutuksen tädit piti pakottaa lähtemään kotiin!

SWOT-mallin rakentelua

Kosketeltava SWOT tarjoaa oivalluksia.

Mitä me sitten teimme? Aamulla aloitimme tervehtimällä toisiamme nimeltä. Mainittakoon, että tässä vaiheessa minulle selvisi, että työyhteisöön kuuluu henkilö, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Noloa, mutta olihan miekkonen ollut lomalla kuukauden. Sitten tehtiin ryhmäsopimus, johon ihan osallistujista itsestään lähtien kirjattiin asioita kuten käytämme koulutuskielenä vain englantia ja kunnioitamme toisten mielipiteitä. Toki sinne kirjattiin myös pay attention, mitä seurasi kaksi muuta kohtaa, joiden jälkeen joku ehdotti, josko listalle voisi laittaa myös pay attention. Oh well.

Pistekirjapainon työntekijät SWOT-analyysin parissa.

Päivän ensimmäinen varsinainen pähkinä liittyi jo tutuksi tulleeseen SWOT-analyysiin. Se oli noin 14 osallistujasta ennalta tuttu neljälle, mikä oli juuri sopivaa. Legopalikat aiheuttivat suurta ihastusta ja oivalluksia ja niitä hairahtui tarkkailemaan myös uusi projektipäällikkö, joka vielä lounastauollakin kävi niitä hiplailemassa. Mahtavaa! Analyysit tehtiin kolmessa porukassa: sihteeristö teki omansa, pistekirjapaino omansa ja kuntoutusyksikkö omansa. Työt esiteltiin ja niitä kommentoitiin ja täydennettiin esitettyjen kysymysten pohjalta. Olen erityisen kiitollinen uudesta projektipäälliköstä Haroldista, joka osittain uutuutensa taakse vetäytyen velmusti kyselee myös itsestään selviä asioita, jotta niistä saadaan aikaan keskustelua. Huipputyyppi!

Sihteeristö oman analyysinsa parissa.

SWOTin pohjalta kukin ryhmä valitsi heikkouden tai mahdollisuuden, johon pureuduttiin tekemällä toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelman pohjana käytettiin SMART-mallia, jossa suunnitelmaa tasapainotetaan eri kriteereiden pohjalta. Malli on abstrakti ja sitä käyttämällä saa nopeasti kuvan siitä, millä tasolla osallistujien taidot ovat. Kokemattomien kampanja- tai toimintasuunnitelmat ovat usein epärealistisia joko suuruudenhullun kokoluokan tai mahdottoman aikataulun vuoksi. Pistekirjapaino päätti laatia itselleen alustavan markkinointisuunnitelman, kuntoutusyksikkö aloitti heikkonäköisten kuntoutusjakson suunnittelun ja sihteeristö paneutui liiton kuntoutustoiminnan saamiseen valtion rahoitettavaksi. Jälleen paljon hyvää keskustelua ja pohdintaa, etenkin edistymisen ja menestyksen mittareita tarkasteltaessa. Sihteeristö työskenteli niin kiivaasti, että heitä oli vaikea saada edes lounaalle.

Atk-ohjaaja Oban kuntoutusyksikön SMART-suunnitelman parissa.

Ruokapuolesta on sanottava, että asiat ovat tasaantuneet. Naistoimikunnan pitopalvelu tekee hyvää namibialaista perusruokaa ja olen saanut syötyä kaiken lautaselle laitetun, helpotus! Aamuteen kanssa on vaalea sämpylä, jonka sisällä oli kylmä nakki ja lounaalla sitten taas pastaa ja majoneesisalattia sekä pari lämmintä, harmaata nakkia. Nakki kuin nakki.

Iltapäivällä esiteltiin SMART-suunnitelmat ja tunnelma oli vähän uninen, vaikka osa väestä kirmasikin lounastauolta takaisin etuajassa. Onneksi ryhmätöiden läpikahlaamisen jälkeen saatiin hihat heilumaan. Kerrattiin niitä tietoja, joita liiton työntekijöillä on heikkonäköisyydestä, sillä heitä on viime vuonna käynyt kouluttamassa suomalainen optikko. Tietoa on paljon, erilaisista arjen haasteista ja näkötilanteiden kirjosta tuntui olevan tiedossa lähes kaikki tarpeellinen, mutta toki uuttakin tuli esille - etenkin uusille työntekijöille. Syntyi myös keskustelua heikkonäköisten ja sokeiden välisestä vastakkainasettelusta ja siitä, kummat ovat vammaisempia, kumpien arki on haastavampaa ja kumpia syrjitään enemmän.

Kuntoutuksen työntekijät tutkivat kuvia Iiriksen kontrasteista.

Kertauksen jälkeen oli tarkoitus siirtyä suoraan kontrastikisaan, mutta kävi ilmi, että uudelle projektipäällikölle oli epäselvää, mitä kontrastilla tarkoitetaan. Kaivoin esille Suomen Näkövammaisten Keskusliiton henkilökunnan avulla valitut kuvat kontrasteista. Jaoin ne pareittain osallistujille tarkasteltaviksi ja kukin pari sai sitten kuvailla, mitä kuvassa oli ja mikä teki ratkaisuista hyviä. Minä täydensin, kuvat kiersivät ja niihin suhtauduttiin suurella mielenkiinnolla. Muisteltiin Suomen vierailuja ja koettiin ahaaelämyksiä. "Etelä-Afrikassa on kuntoutuskeskuksessa myös tällaiset [keltasiniset] seinät, se on varmaan hyvä väri!"

Sitten siirryttiin kontrastikisaan. Olin eilen leikellyt kasan erivärisiä korttipohjia pienemmiksi paloiksi, joista koostin kaksi identtistä pakkaa. Jaoin ryhmän kahteen joukkueeseen, joista toisen oli koottava korteista mahdollisimman monta hyvää kontrastia ja toisten mahdollisimman monta huonoa. Aikaa oli kymmenen minuuttia ja kun mainitsin sanan "palkinto", alkoi todellinen työn toiuhu. Toiset saivat 15 paria, joista yksi oli kyseenalainen ja toiset 13, joista yksi oli nerokas, joten lopulta Marianne-pussin sisällöstä oli ammennettava molemmille joukkueille yhtä suuret palkinnot volyymin noustessa ja kovaäänisten puolustuspuheenvuorojen vaatiessa (ihmis)oikeuksia. Lopuksi osallistujat perehtyivät vielä pareittain keskuksen tiloihin ja niiden mahdollisiin vaaranpaikkoihin heikkonäköisten näkökulmasta. Kuntoutusyksikön tädit innostuivat niin, että heitä oli liki mahdoton saada lähtemään kotiin. Loppuvirren aikana meno oli jo hysteeristä, ihmiset nauroivat vatsojaan pidellen ja hihittelivät ja huutonauroivat kuka millekin. 

Hyviä kontrasteja. Etuoikealla uusi projektipäällikkö Harold.

Huonoja kontrasteja kokoava joukkue. Pistekirjapainon Ignasius motivoituu kilpailusta, etenkin jos luvassa on palkinto.

 

Huomenna on vielä toinen päivä. Aamu aloitetaan turistikierroksella keskukseen tutustuen kunkin parin esitellessä esteettömyyshavaintojaan tältä iltapäivältä. Siitä seuraakin sitten aiheenvaihdos: konfliktit ja kommunikaatio. Jännät paikat edessä siis huomennakin!